Tänään oli tarkoitus saada opiskelujuttuja tehtyä, mutta en tehnyt mitään. Tein aamupäivästä ruokaa, laitoin pyykkejä koneeseen ja kuivumaan, siivosin astiat koneeseen. Noi asiat on tietty pakko tehdä joskus, ihan perus kotihommia, mutta käytin niitä pakokeinona, syynä olla tarttumatta koulutöihin. Lisäksi liikuin tunnin verran, vähän joogaa, lihaskuntoa ja sellaista vaikka olikin tiedossa vielä toinen tunti raskaampaa liikkumista illalla. Liikuin yhteensä yli 500 kalorin edestä. Söin koko päivän kevyesti, ja nyt illalla kun olin saanut syötyä niin ettei ollut enää nälkä, mulla oli yli 400 kaloria käyttämättä. Mietin mitä tekisin, nälkää en varmaan enää ehtis tuntemaan, joten voisin olla syömättä enää mitään ja se ei tuntuis pahalta. Toisaalta olisin ansainnut ekstrakaloreita ja voinut herkutella niillä - silti ajatus siitä, että jäisin yli neljäsataa kaloria miinukselle kuulosti houkuttelevalta, sillä mun logiikalla laihtuisin silloin enempi.

Päätin kuitenkin syödä ainakin osan noista kaloreista herkkuina. Vaikka käytänkin kalorien laskentaa ahdistuksen hallintaan, en halua antaa sille liikaa periksi. Tiedän että kaloreiden jättämistä miinukselle haluaa enemmän se mussa asuva syömishäiriön poikanen kuin minä itse, vaikka niin en tunnekaan. Haluan voida jättää tämän laskemisen sitten kun stressi vähenee, ja olemalla tällaisissa jutuissa järkevä ravistelen häiriötä vähän irti itsestäni. En halua että kalorirajani putoaa pienemmäksi ja pienemmäksi. Tänä iltana olisi kyllä ollut helpompi jättää herkut pois, siihen en olisi tarvinnut tietoista pohdintaa niin kuin nyt tähän että söin. Piti erikseen ajatella, että mun terveyden kannalta on loppujen lopuksi parempi, jos nyt syön karkkia. En voi antaa periksi houkutukselle vähentää entisestään, koska se päätyisi niin pieniin ruokamääriin, että olisin jatkuvasti nälkäinen ja päätyisin jossain vaiheessa syömään reilusti ja siitä tulisi sitten paska olo. Mä en aio vetää tätä yli, enkä halua tuntea tarvetta oksentaa, joten mun pitää syödä niin ettei ahmisen vaaraa tule. Se vaara on pienempi jos syön enemmän.

Itseasiassa tämä syömisjutuista kirjoittaminenkin on välttelyä - välttelyä kirjoittaa koulujutuista. Ajattelin nimittäin alunperin kirjoittaa suunnitelmista loppuviikolle. Ehkä mä jotain pystyn niistä sanomaan, tosin alkaa ahdistaa kun ajattelen, paljon enemmän kuin ruuan ajattelu (joka ei oikeastaan ahdista). Huomenna ei tarvi tehdä ruokaa, ja voisin olla liikkumattakin, koska ylihuomenna ja perjantaina on sille aikaa. Haluan muuten liikkua myös siksi, että mä en ole ihan hirveen hyvässä kunnossa, ja mun ois mukavampi olla, jos vaikka vatsalihakset jaksais pitää yllä ryhtiä - nyt se homma on selkälihaksilla, ja mun selkä onkin aina kipee. Liikunnan voisin pitää sittenkin kun pääsen ruuan kontrolloinnista. Mutta mä välttelen taas!

Huomenna on tosiaan aikaa, joten yritän lukea. Haluan saada ainakin kaksi tekstiä luettua, toista olen aloittanut. Mahdollisesti myös yhtä kirjaa aloitettua, jos ehdin. Riippuu mihin aikaan herään, kello on jo aika paljon. Jos saan luettua, teen jotain kivaa. Näen tuttuja tai teen jotain mukavaa kotona, riippuu mikä fiilis. Jos en saa luettua, en tiedä mitä teen. Rankaisu tuntuisi tyhmältä, koska oisin joka tapauksessa ahdistunut ja turhautunut, kun en ole saanut taaskaan aikaiseksi. Silti en kyllä ansaitsisi mitään mukavaakaan. Ehkä pitää sitten yrittää lukea iltakin.

Ajatukset menee nyt automaattisesti siihen, että huomenna pitää olla tarkka ruuasta, jos en kerta liiku. Ja en voi liikkua, jos aion lukea, molempiin ei oo aikaa. Pakko lukea jossain välissä, ja tiedän etten viikonloppuna töiden ja muun takia ehdi. Mä luulen, että huomenna puolet ajasta menee kalorien laskemisen ja ruuan mittaamiseen, mutta jos saan luettua, niin ei se mitään. Mittaaminen on vähintäänkin hankalaa, kun ei ole kettiövaakaa ja desimittakin on kadoksissa. Täytyy vaan arvioida ja luottaa siihen, vähän yliarvioin painoja ja kaloreita, jos on epäselvää, enpähän luule saaneeni vähemmän kuin oikeesti. Valmisruokapakkaukset on kivoja, kun niissä lukee suoraan kalorimäärä, ei tarvi mittailla. Sekin on kiva että leipäpakkauksissa on yhden leivän kalorimäärä kirjoitettuna, ja kaiki muut vastaavat tuotteet missä näen helposti kalorit ja annoskokoa ei tarvi miettiä. Murot on vähän hankala, ku niissä kyllä lukee, että yhdessä annoksessa on jonkin verran, mutta kun ei ole vaakaa, mä en tiedä miltä näyttää 40 grammmaa muroja.

Hurjasti opiskeluaiheen pakoilua tässä kirjoituksessa, mutta tää vastaa aika hyvin sitä mitä mun päässä liikkuu. Opiskelujutut käy mielessä, mutta tukahdutan ne tällä ruoka&liikunta-jutulla. Kymmenessä päivässä on lähtenyt suunnilleen kilo. En tiedä mistä, nesteitä vai jotain muuta? Mitat on kyllä pienentyny muutenkin ihan vähän, tosin pienentyminen voi olla mittausvirheitäkin, eikä oikeaa pienentymistä. Lisäksi eka mittaus tais olla eri aikaan päivästä kuin toinen. Ehkä seuraava sit samaan aikaan ku tää toinen, ni saan paremman käsityksen.

Ehkä huomenna on parempi päivä ja saan opiskeltua.