Lyhyt kirjoitus. Pitäisi lukea, hitaasti edistyy. Tänään ei kai oo hyvä päivä, oon vaan peittäny kaikki tunteet oireilulla. :( Oon syöny aivan liian vähän, varsinkin kun on vielä liikkumista tulossa. Pelkkiä kasviksia ja rasvatonta jogurttia ja kahvia. Varsinaista ruokaakin laitoin lautaselle sen verran mitä söisin normaalisti ja heitin suoraan roskiin. En vaan voi syödä, en halua, en syö. Voi olla että jossain vaiheessa nälkä kasvaa niin että syön, toivottavasti osaan sitten pysyä sellaisissa ruuissa, joita en halua oksentaa.

Istuin pitkään suihkussa. Hajotin shaverin ja tuijotin teriä ja tappelin päässäni siitä, mitä niillä tekisin. Raavin niillä auki pari rupea, jotka tuli kun muutama päivä sitten raavin ihoni rikki. Annoin periksi, viilsin. En pahasti, ja alkuun ei edes pysyny terä kädessä niin että mitään jälkeä ois syntyny. En saanut mitään isoa aikaan, eikä vertakaan juuri vuotanut. Silti, edellisestä kerrasta on kauan, en edes muista milloin viimeksi olen tätä tehnyt. Heitin terän jämät roskiin, ja vien sen roskiksen ulos vielä tänään. En halua viiltelyä uudestaan tavaksi. Piilottelu on helvettiä.

Yritin miettiä ennen viiltämistä, miksi tekisin niin. En saanut pidettyä selkeää ajatusta päässä, enkä saa nytkään. Lauseet karkaa, en pysty ajattelemaan. Halusin lähteä ulos, kuluttaa kaloreita. Lukea piti, uloslähtöön ei ollut aikaa. Ahdisti, ei kuitenkaan sillai selvästi, vaan se oli epämääräisesti taustalla. Kroppa tuntuu vieraalta, ihan kuin katselisin jonkun toisen käsiä kirjoittamassa tätä. Suihkussa katsoin viiltämääni jalkaa. Sekin näytti jonkun muun jalalta. Viiltäessä en edes tajunnut missä olen. Oli vain se terä ja kipu. Nyt on jotenkin leijuva olo. Ei syömättömyyden takia, vaan koska en tunne olevani omassa ruumissani.

Täytyy jatkaa lukemista, kohta pitää lähteä ja haluan saada edes vähän aikaan. En ole tehnyt läheskään niin paljon kuin halusin.