Nyt pitäisi lukea yhtä artikkelia, mutta lopputuloksena on ollut se, että luen muutaman rivin ja avaan netin ja selailen enemmän sitä kuin koulujuttuja. Kai tuo kouluhomma vähän ahdistaa, kun siitä pitäisi tehdä 7-10 sivun teksti. En päästä ahdistusta pintaan, pakenen muihin asioihin.

Nyt olen lukenut syömishäiriö-juttuja. Lähinnä siksi, että olen taas ottanut kaloreiden laskemisen pakokeinoksi stressistä. En ehdi ahdistua niin paljoa koulujutuista, kun jokainen syöty asia pitää kirjata ylös ja pysyä tietyn kalorimäärän alla. En ala mitään tarkkoja määriä kertomaan, mutta mun raja on yli tuhannen kalorin, suunnilleen siinä mitä mun kroppa kuluttais jos vaan makaisin paikallani koko päivän. Ja liikunnalla raja nousee, eli syön sen mitä kulutan esim. lenkillä. Siis semijärkevää, kroppa ei luule näkevänsä nälkää ja mä en oo hurjan nälkäinen koko ajan. Tärkeempi kuin laihtua, on saada jotain ajateltavaa, joka pystyy peittämään ahdistuksen. Voisin tietty asettaa kalorirajan ylemmäs, jopa sellaiseen määrään etten sillä laihtuis, ja kuluttaa ihan yhtä paljon ajatuksia ja energiaa kalorien laskuun. Toisaalta ei siihen ihan niin paljoa aikaa menis, kun ei tarttis niin tarkkaan miettiä mitä söis että sais mahdollisimman vähän kaloreita, mutta ei ois nälkäinen (=vihanneksia).

Siis tää on ainakin muka hallinnassa, ja varmaan jää pois kun stressi vähenee muuten. Tosin sunnuntaina mietin, että vaikka kirjoittaisin kaiken ylös, niin saisin syödä ihan mitä vaan, kalorirajat sais mennä rikki. Ei ne sit kuitenkaan menny, jäin itseasiassa alle. En vaan voinu syödä enempi, koska koko viikko oli muuten menny niin hyvin, yhtenä päivänä meni ihan vähän tavoitteen yli, muuten osui kohdalleen tai jäi vähän alle. Liikuntapäivät on kyllä ollu ihania, ku oon saanu syödä enemmän. Kokis maistuu tosi paljon paremmalle, ku sen on ansainnu. Leipää kaipaan, ja muuta hiilarimössöä. Niitä en juuri syö, koska niissä on niin mielettömästi kaloreita siihen nähden kuinka hyvin ne pitää nälkää. Asiat missä on alle 100 kaloria 100 grammassa on jees, varsinkin jos ne on kuitupitoisia. Alle 50kcal per 100g on tosi jees, koska voi syödä melkein niin paljon kuin huvittaa.

Hmm, ehkä tää on menossa vähän huonoon suuntaan. Ainakaan en ole kalorimäärää laskemassa. Silti.. Ei musta saa kunnon syömishäiriöistä, ei lähellekään. "Ei tolla ruokahalulla", niin kuin äitini joskus sanoi, kun sisko sanoi että painosta huomauttelu voisi johtaa vaikka anoreksiaan. Ehkä vähän typerästi sanottu, koska oon kuitenkin ihan oikeesti oireillu syömisellä, pahempiakin jaksoja kuin nyt menossa oleva on ollut. Ja sisko saattoi yrittää vihjatakin jotain, se on käsittääkseni omat syömisongelmansa myös käynyt läpi.

Mutta nyt pitää mennä sille luennolle, jolle aioin lukea ton artikkelin että voisin sanoa teenkö työn siitä. Sain ehkä 5/20 sivua silmäiltyä. Huoh.